Kieltolain päättyminen ei täysin vapauttanut ravintolatoimintaa. Takavuosina lujasti säännöstellyn alkoholin ja sen käytön rajoitukset olivat virallisesti päättyneet, mutta sen sijaan ravintoloissa tarjottaviin ruokiin puututtiin herkästi. Runsaat voileipäpöydät, jotka olivat olleet suosittuja jo 1800-luvulla saivat lähes kokonaan väistyä, ja niiden tilalle suositeltiin leikkelelautasta. Suositun voileipäpöydän katsottiin tarvitsevan liian paljon erilaisia raaka-aineita. Sota-aika oli tuonut mukanaan niin tanssikieltoja kuin tiukkoja anniskelurajoituksia, vaikka ravintolat onnistuivatkin kiertämään tehokkaasti rajoituksia ja mustan pörssin kauppa kukoisti. Mustan pörssin tuotteista sai maksaa moninkertaisen hinnan, mikä luonnollisesti vaikutti ravintolan ruokalistaan. Erityisen arvokkaita olivat esimerkiksi jälkiruokiin lisättävä sokeri ja pääruoan yhteydessä tarjottava liha-ruoka.
Sota-ajan jälkeiset vaikeat vuodet
Suomi siirtyi rauhan aikaan, mutta sotakorvauksia oli maksettava. Ravintoloiden tilat rapistuivat, korjauksia ei tehty ja elintaso pysyi matalana. Ravintoloilla oli kuitenkin tarjottavanaan niin sanottuja perinteisiä suomalaisia 
ruokia, kuten perunamuusia, kaali- ja makkarakeittoa, ruskeaa kastiketta sekä erityisesti kalaruokia.
Kalastus nousi arvoon arvaamattomaan sotavuosien jälkeen, joten perunamuusin seurana saattoi useammin olla maukasta kalaa kuin useimpien toivomia perinteisiä lihapullia. Jälkiruokana tarjottiin usein pullaa, aitoa pitkoa sekä lettuja marjahillolla. Ravintoloiden tarjonta vaihteli sen mukaan, oliko kysymyksesssä kaupungissa vai maalla sijaitseva ravintola. Käytännössä sijaintinsa vuoksi hyvä helsinkiläinen ravintola saattoi tarjota jo 1950-1960 luvulla monipuolisempia aterioita, kuin kuvitteellinen maalaisravintola vaikkapa Pudasjärvellä.
Työvoimavaltainen ala
Ravintoloissa tarjottava ruoka valmistettiin 1950-luvulla alusta loppuun asti ravintolan omassa keittiössä työskennelleiden voimin. Korkeatasoisissa ravintoloissa keittiömestari päätti päivän menuun ja valvoi tarkasti ruoan valmistusta. Päivälliseen kuului 4-5 ruokalajia, joihin kuuluivat muun muassa alkukeitto- tai alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi. Illalliseen katsottiin kuuluvan yleisesti kolme ruokalajia.
Nykyaika vastaan vanha aika
Maaseutujen autioituminen johti suureen muuttoliikkeeseen kaupunkeihin ja erityisesti Helsinkiin 1960-luvun lopulla sekä 1970-luvulla. Suomesta tuli palveluyhteiskunta, minkä lisäksi ulkomaista työvoimaa valui Suomeen. Suomalaiset alkoivat arvostaa ja valmistaa omia perinneruokiaan, minkä lisäksi Suomeen perustettiin eurooppalaisia, kiinalaisia ja kreikkalaisia ravintoloita, pizzerioita, steakhouseja sekä pubeja, joissa oli mahdollisuus myös aterioida. Lounasseteli otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1975, jolloin suomalaiset oppivat syömään ravintolassa myös arkisin, yleisesti ruoka-tunnin aikana.
