Suomalainen ravintolaelämä on aina ollut kansainvälistä ja vilkasta

[ivcs]
Type: article
Parent page: Historialliset ravintolat -osio
[/ivcs]

1800-luvun ravintolat

1800-luvun alkuvuosina suomalainen ravintoelämä oli tunnettua ja kansainvälistä. Venäläiset ravintola- ja kylpylävieraat kävivät ahkerasti nauttimassa suomalaisten, korkealuokkaisten ravintoloiden ja kylpylöiden palveluista. Ravintoloiden perustajat henkilökuntineen olivat pääosin ulkomaisia ammattilaisia. Perinteistä suomalaista keittiötä upeine ruokalajineen ei maailmalla vielä tunnettu, vaan korkean keittotaidon omaavat kokit tarjosivat venäläis- ranskalais- skandinaavista ruokaa. Hienostunut Ranska toimi ravintolan käyttökielenä.

Suomalaisen ravintolakulttuurin nousukausi

Ulottuu aivan 1800-luvun loppuvuosiin. Käytännössä monet suomalaiset

kirjailijat ja runoilijat laativat mielenkiintoisia, ylistäviä kuvauksia paitsi laadukkaasta ravintolaruoasta myös ravintoloiden yksilöllisistä sisustuksista.

Helsinkiläinen Ravintola Kämp oli monen julkisuuden henkilön suosittu kantapaikka, samoin myös Ravintola Savoy ja Esplanadin kappeli olivat yleisön suuressa suosiossa. Maaseudun ravintolat palvelivat pääosin matkailijoita, eivät mahdollisia paikallisia asiakkaita.

Ravintolatoimintaa elinkeinona säädeltiin voimakkaasti

Suomi on aina ollut tunnettu erilaista lakisäädöksistä, pykälistä ja asetuksista, tiukat lait ovat aina päteneet myös ravintolatoimintaan. 1870-luvun ravintoloilla oli jo A-oikeudet, jonka vuoksi ravintoloita pidettiin erityisen vaarallisina niin sanotun alemman yhteiskuntaluokan edustajille. Käytännössä erityisesti kouluttamattomia ja lukutaidottomia kansalaisia pidettiin tottumattomina alkoholin käyttäjinä, kun taas sivistyneistön alkoholin käyttöä ei viranomaisten mielestä ollut tarpeen rajoittaa. Käytännössä työ- ja maalaisväestö haluttiin pitää pois turmelevista kapakkojen pöydistä, jolloin myös raittiusaate monine raittiusseuroineen sai runsaasti kannatusta kaikenikäisten keskuudessa. Sivistyneistön katsottiin osaavan arvostaa maukkaita ja kauniisti laitettuja ravintoruokia viineineen, kun taas tavallinen työväestö saattoi tuhahdella liian fiinisti esiin tuodulle ruokakokonaisuuksille.

Kansa jaettiin käytännössä kahteen osaan

Viranomaiset katsoivat, että heidän on pidettävä huolta alemman yhteiskuntaluokan edustajista. Työ- ja maalaisväestöön istutettiin käytännössä epäilystä ja pelkoa ravintolatoimintaa, ravintoloitsijoita ja alkoholin nauttimista kohtaan. Ravintoloitsijoita ammattina ja myös yksilöinä

halveksittiin ja kartettiin. Yleinen oli myös käsitys, että ravintolat ovat “monen pahan ja kielletyn toiminnan taustalla”, joten tietyt yksilöt pitivät ravintoloita muun muassa ilotaloina aivan ilman mitään syytä.

Kieltolaki ja itsenäistyminen

Ravintolakulttuurin kansainvälisyys katkesi lähes kertaheitolla Suomen itsenäistyttyä ja

tiukan kieltolain astuttua voimaan vuonna 1919. Meno ravintola-alalla muuttui täysin, sillä ravintoloita pidettiin pitkiä aikoja suljettuina. Valtion alkoholimonopoli perustettiin vuonna 1932, jolloin myös kieltolaki kumottiin. Ravintoloiden toimintaa valvottiin tarkasti, otettiin käyttön pöytiin tarjoilu ja väärän toimintatavan vuoksi ravintola saattoi menettää anniskelulupansa.